22. maaliskuuta 2013

Vertaisuudesta voimaa opettajuuden haasteisiin


Opettajuuden määrittelyissä ja opettajuuskulttuureissa korostetaan voimakkaasti yhteisöllisyyttä, tiimityötä ja vertaisuutta. Opettajuus nähdään pikemminkin yhteisöllisenä asiana, ei pelkästään yksittäisen opettajan itsenäisenä ponnistuksena. Opettajuuden haasteita, onnistumisia sekä opetuksen suunnittelua jaetaan ja koetaan yhdessä opettajien kesken - niin myös täällä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa, kun kouluttajillemme annetaan mahdollisuus toimia uuden opetussuunnitelman myötä entistä enemmän yhdessä suunnitellen, jakaen kokemuksia ja osaamista.  Tiimiopettajuus on ennen kaikkea hieno mahdollisuus toimia ja ajatella kenties eri tavalla sekä oppia toisilta, mutta myös jokaiselle kouluttajalle tilaisuus oppia uusia ulottuvuuksia omasta itsestä tiimityöskentelijänä, kuuntelijana, osaamisen jakajana, mentorina ja vertaisena.


Meillä opettajankoulutuksessa yhtenä merkittävänä, opettajaopiskelijoiden yhteistoiminnallista oppimista tukevana opiskelumuotona on käytetty pienryhmätyöskentelyä. Sen avulla kukin opettajaopiskelija on voinut tuoda omaa osaamistaan ja näkökulmiaan muiden eri alojen opettajien kanssa käytävään yhteiseen keskusteluun ja vastavuoroisesti saada omaan opettajuuteensa uusia aineksia muiden ajatuksista. Vertaisuuden kokemus ja samaan tavoitteeseen pyrkiminen ryhmänä ovat olleet parhaimmillaan opettajaopiskelijoita inspiroivia ja opiskelumotivaatiota lisääviä tekijöitä erityisesti vähän aikaa opettajina toimineilla opiskelijoilla. 

Olemme tarjonneet kolmena vuonna peräkkäin reflektiivistä täydennyskoulutusta Osaava Verme -hankkeen tuella vertaisryhmämentorointi -käytäntöjen kehittämiseen oppilaitoksissa. Mentorointi-koulutuksen aikana uudet opettajat ovat voineet kokoontua kokeneemman mentori-opettajansa johdolla jakamaan tuntemuksiaan opettajuudesta ja omassa työssään kohtaamistaan asioista. Joissakin ryhmissä on päästy erittäin syvällisiin ja liikuttaviin kerrontoihin, jotka ovat toimineet eheyttävinä ja voimaannuttavina kokemuksina osallistujille. Aineksia opettajana kehittymiseen ovat saaneet niin kokeneet mentori-opettajat kuin uudemmat opettajatkin.

Opettajana kasvuhan ei perustu kokemusvuosiin, vaan jatkuu läpi elämän saaden uusia vivahteita ja muotoja. Kasvuun tarvitaan alakohtaisen osaamisen, työelämätuntemuksen ja monien muiden vaateiden lisäksi myös vertaisia opettajia, joiden kanssa jakaa opettajan työn haasteita ja onnistumisia, joita opettajat kohtaavat.

Opettajana on siis mahdollisuus ammentaa voimia vertaisuudesta, toisten opettajien kohtaamisesta.






Kukka-Maaria Korko, 
opettajankoulutuksen suunnittelija


21. maaliskuuta 2013

Tiimiopettajuuden kynnyksellä



TAMKissa ja TAOKKissa on viimeaikoina keskusteltu tiimiopettajuudesta. Ja kuten usein keskustelun edetessä, on huomattu, että kaikki ovat "hyvän" asian puolesta, mutta hieman syvemmälle mentäessä todetaan, että jokaisella on hieman erilainen käsitys siitä, mistä oikeastaan puhutaan. Yksi saattaa kokea, että nyt on kysymys suuresta hypystä tuntemattomaan, benji-hypyn kaltaisesta loikasta ja heittäytymisestä uuteen, hypystä, joka onnistuessaan tuo euforian. Tai köyden pettäessä täydellisen tuhon.

Toiset taas ajattelevat, kuten itse tällä kertaa ajattelen, että on kyseessä eräänlainen paradigmaattinen siirtymä, jossa aikaisempaa toimintaa katsotaan uudesta suunnasta, uuden kehykysen kautta tai ainakin kehystä siirtämällä. Kehystämällä toimintaa uudella tavalla ja siirtämällä katselukohtaa näemme asiat uudella tavalla. Näin toiminta saa ryhtiä ja eväitä kehittää opettajien ja koko henkilöstön toimintaa perustehtävän suuntaisesti aiempaa johdonmukaisemmin.

Kyseessä on siirtymä työnjaollisesta toiminnasta yhteistoiminnalliseen työkulttuuriin. Tähän saakka yksittäiset, autonomiset ja individualistisen työkulttuurin opettajat ovat tehneet pääasiassa työnjaollista yhteistyötä. Nyt yhteistyön paradigmasta katsottuna siirrytään yhteistoiminnalliseen työkulttuuriin, joka parhaimmillaan tuottaa paljon kaivattua aitoa yhteisöllisyyttä. TAOKKiin uuden opetussuunnitelman myötä voidaan viedä käytäntöön ei vain osallistavaa pedagogiikkaa vaan myös osallistavaa johtamista.

Kyseessä on kynnyksen ylitys, jossa siirrytään toiseen huoneeseen, asioita katsotaan toisesta suunnasta. Ymmärrämme itsemme ja yhteisömme toisin ja samalla muutamme sitä mitä olemme yksilöinä ja yhteisönä.

Tiimiopettajuuden voi mieltää monella tavalla. Seuraavassa ainakin muutama erilainen, mutta ei välttämättä toisensa poissulkeva tapa:

1 Perinteinen ryhmäopetus, jossa kaksi tai useampi opettaja ottaa yhtäläisen vastuun opetuksesta opiskeluryhmässä. Opettajat ovat aktiivisesti läsnä ryhmän toiminnassa koko ajan joko samanaikaisesti tai rytmittäen osallistumisensa tilanteen mukaan.

2 "Opetusmenetelmällinen jakaminen" on malli, jossa ryhmässä yksi opettaja "opettaa" materiaalin ja toinen tai useampi opettaja jatkaa vaikkapa harjoitustehtävien tai ryhmäkeskustelujen avulla. Myös kasvokkais- ja verkko-opiskelut voidaan jakaa sopivasti eri opettajien kesken.

3 "Yhteiset instruktiot" muodossa on yhteinen ryhmäopetus ja sen jälkeen opiskelijat jaetaan pienempiin ryhmiin. Kukin opettaja on vastuussa opetuksesta omassa ryhmänssään.

4 "Eriytetty ryhmä", jossa isompi ryhmä jaetaan edistymisen perusteella pienempiin. Esimerkiksi yksi opettaja antaa tukiopetusta aloitteleville opiskelijoille, toinen opettaja ohjaa pidemmälle ehtineitä jne.

5 "Opettajan varjostajana toimiminen". Tässä mallissa yksi opettaja on perinteisemmässä opettajan roolissa, toinen opettaja seuraa opiskelijoiden ja opettajien työtä ja antaa palautetta prosessisn etenemisestä.

(Tässä jäsentelyssä 1-5 olen käyttänyt virikkeenä tekstiä: What Is Team Teaching? | eHow.com http://www.ehow.com/about_4651920_what-team-teaching.html#ixzz2Nz7BAiTA)

Opettajankoulutuksessa mahdollisuudet tiimiopettajuuteen ovat edellä esitettyä jäsennystä vielä paljon laajemmat: opetuksen suunnittelusta, toteutuksen monimuotoistamaiseen ja erilaisten oppimisympäristöjen sulauttamiseen toisiinsa, aina arviointiin ja koulutuksen laaja-alaiseen kehittämiseen. Tärkeää on organisoida toiminta siten, että tiimit ovat riittävän pieniä, jotta ne pystyvät nopeasti ja joustavasti etenemään ryhmien oppimisprosessia joustavasti ohjaten. Samalla on myös turvattava riittävästi aikaa ja voimavaroja opettajien keskinäiseen kokemustenvaihtoon, arviointiin ja kehittämistyöhön.

18. maaliskuuta 2013

Kansanliike soihdunkantajan puolesta?

Nykyisessä ammatillisen opettajankoulutuksen OPSissa on kolme metaforaa, soihdunkantaja, luotsi ja kalastaja, jotka ovat monen mielestä hyviä ja puhuttelevia. Soihdunkantaja (näkökulma 1) oli viimeisen kerran aktiivisena viime syksynä, luotsi (näkökulma 2) tänä keväänä ja kalastaja (näkökulma 3) vielä kerran ensi syksynä. Sen jälkeen ovat nykyiset metaforat taakse jäänyttä elämää...

Vai ovatko sittenkään? Kukaties nouseekin kansanliike metaforien säilyttämisen puolesta. Siihen suuntaan viittaa ainakin Norjasta kantautunut uutinen, joka avautuu seuraavasta linkistä: http://areena.yle.fi/tv/1812995

Uutinen on tuon ohjelman alussa (0-8 min). Tarina on nähtävissä vielä kaksi viikkoa. Lyhyesti tarina on seuraava: Lillehammerin talviolympialaisissa 1994 oli laskettelukisojen vastaiseen rinteeseen hakattu metsäaukko, joka on soihdunkantajan (norj. fakkelmannen) muotoinen. Tuosta metsäaukosta on vuosien mittaan tullut paikkakuntalaisille kovin rakas. Kun metsänomistajat (ymmärrettävästi sinänsä) vuosia myöhemmin halusivat tehdä tiliä hakkaamalla kuviota ympäröivää metsää, asiasta nousi kansanliike, joka vastusti hakkuita. Monet halusivat säästää soihdunkantajan! Motoksi muodostui "saman for fakkelmannen" eli "yhdessä soihdunkantajan puolesta".

Onko siis myös meidän "soihdunkantajamme puolesta" syntymässä kansanliike, joka näkee metaforien arvon ja haluaa siksi säilyttää ne? Tahtoo ehkä määritellä uudet mataforat? Tai onko meillä olemassa metaforia korvaava idea, joka välittää moniulotteisen ajattelun niin, että se jää lukijaa kutkuttamaan ja kiehtomaan?

En osaa vastata kysymyksiini. Mutta toisaalta OPS-työssä olemme löytäneet ilmauksen "uudelleenkehystyminen". Ymmärrän sen viittaavan siihen, että aiemmat ideat ja käsitteet voivat jäsentyä toisella tavalla niin, että ne samalla muodostuvat osallistujille uudelleen merkitykselliseksi. Metaforaa ei luonnollisestikaan tarvitse pitää välttämättömänä, mutta mielenkiintoinen kysymys on, miten niiden ilmentämät käsitteet ja ilmiöt uudelleenkehystyvät.

Seppo Janhonen

4. maaliskuuta 2013

Klikkaa mua

Klikkaa  kalenteriani ja näe, missä menen! Outlook kalenteritoiminto on nyt otettu käyttöön. Onko elämä TAOKK:ssa helpottunut?

Olen tehnyt Outlookista jatkuvasti uusia löytöjä. Värikoodeilla näen nopeasti, mihin asiaan merkintäni liittyvät. Kokouksiin voi kutsua osallistujia ja ylipäänsä voin nähdä missä muut ovat. Useat ilmoitukset netissä esimerkiksi tapahtumista tukevat Outlook kalenteritoimintoa, yhdellä klikkauksella saan tapahtuman siirtymään omaan kalenteriini. Olen myös luopunut lippu ja lappu systeemistäni tekemistä odottavien asioiden listaamisessa. Outlookin tehtävä toiminnolla näen nekin helposti. Huomasin, että järjestelmä pitää minut ajan tasalla. Jos en ole liputtanut tehtävää suoritetuksi, se näkyy aina seuraavan päivän tekemättömien töiden listalla. Mitä kivaa olet löytänyt Outlookista? Kommentteja odotellen. Pirjo

Tutkimuksen eettinen arviointi



Tutkimuseettiset kysymykset ovat entistä olennaisimpia kulttuurin moninaistuvassa tilanteessa. Esimerkiksi keskustelu tutkimuksen ja konsultointirahoituksen eroista on ollut paljon esillä viimeaikoina vaikkapa Pekka Himasen tulevaisuusraportoinnin yhteydessä. Tutkimukseen liittyy aina eettinen ulotuuvuus, ei vain rahoituksen ja tutkimuksaen laadun näkökulmasta, vaan suoraan siten, mitä tutkitaan ja miten tutkitaan siten, että tutkimus on eettisesti kestävästi perusteltu.

Olen ollut TAMKin edustajajäsenenä viime syksystä Tampereen alueen ihmistieteiden eettisessä toimikunnassa. Toimikunnassa on edustettuna Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, UKK-instituutti, Teknologian tutkimuskeskus (VTT) ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

Toimikunnan tehtävänä on antaa lausunto tutkimuksen eettisestä hyväksyttävyydestä tutkijan, tutkijaryhmän tai tutkimusorganisaation sitä pyytäessä silloin, kun tutkimuskohde, tutkimuksen rahoittaja tai yhteistyökumppani sitä edellyttävät tai kun tutkimustuloksia suunnitellaan julkaistavan tieteellisellä foorumilla, joka edellyttää eettistä ennakkoarviointia.

Toimikunta ottaa huomioon toiminnassaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) laatimien ohjeiden mukaiset ihmistieteisiin luettavaa tutkimusta koskevat eettiset periaatteet. Näitä ovat tutkittavan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen sekä yksityisyys ja tietosuoja.

TAMKissa totutetuista perustutkinnon jälkeisistä tutkimuksista lausuntopyyntöjä ei ole ollut. On kuitenkin hyvä tarkastaa tutkimushankkeita laadittaessa, sisältyykö hankeeseen tekijöitä, jotka edellyttävät eettisen hyväksyttävyydestä.

Tutkimuseettisen toimikunnan ohjeistoa voi myös käyttää hyväksi kun opettajina ja opiskelijoina arvioimme eri hankkeiden eettisiä perusteita.

Lisätietoja toimikunnan kokoonpanosta ja toiminnasta osoitteesta:
http://www.uta.fi/tutkimus/etiikka/arviointitmk/kokoonpano.html