21. maaliskuuta 2013

Tiimiopettajuuden kynnyksellä



TAMKissa ja TAOKKissa on viimeaikoina keskusteltu tiimiopettajuudesta. Ja kuten usein keskustelun edetessä, on huomattu, että kaikki ovat "hyvän" asian puolesta, mutta hieman syvemmälle mentäessä todetaan, että jokaisella on hieman erilainen käsitys siitä, mistä oikeastaan puhutaan. Yksi saattaa kokea, että nyt on kysymys suuresta hypystä tuntemattomaan, benji-hypyn kaltaisesta loikasta ja heittäytymisestä uuteen, hypystä, joka onnistuessaan tuo euforian. Tai köyden pettäessä täydellisen tuhon.

Toiset taas ajattelevat, kuten itse tällä kertaa ajattelen, että on kyseessä eräänlainen paradigmaattinen siirtymä, jossa aikaisempaa toimintaa katsotaan uudesta suunnasta, uuden kehykysen kautta tai ainakin kehystä siirtämällä. Kehystämällä toimintaa uudella tavalla ja siirtämällä katselukohtaa näemme asiat uudella tavalla. Näin toiminta saa ryhtiä ja eväitä kehittää opettajien ja koko henkilöstön toimintaa perustehtävän suuntaisesti aiempaa johdonmukaisemmin.

Kyseessä on siirtymä työnjaollisesta toiminnasta yhteistoiminnalliseen työkulttuuriin. Tähän saakka yksittäiset, autonomiset ja individualistisen työkulttuurin opettajat ovat tehneet pääasiassa työnjaollista yhteistyötä. Nyt yhteistyön paradigmasta katsottuna siirrytään yhteistoiminnalliseen työkulttuuriin, joka parhaimmillaan tuottaa paljon kaivattua aitoa yhteisöllisyyttä. TAOKKiin uuden opetussuunnitelman myötä voidaan viedä käytäntöön ei vain osallistavaa pedagogiikkaa vaan myös osallistavaa johtamista.

Kyseessä on kynnyksen ylitys, jossa siirrytään toiseen huoneeseen, asioita katsotaan toisesta suunnasta. Ymmärrämme itsemme ja yhteisömme toisin ja samalla muutamme sitä mitä olemme yksilöinä ja yhteisönä.

Tiimiopettajuuden voi mieltää monella tavalla. Seuraavassa ainakin muutama erilainen, mutta ei välttämättä toisensa poissulkeva tapa:

1 Perinteinen ryhmäopetus, jossa kaksi tai useampi opettaja ottaa yhtäläisen vastuun opetuksesta opiskeluryhmässä. Opettajat ovat aktiivisesti läsnä ryhmän toiminnassa koko ajan joko samanaikaisesti tai rytmittäen osallistumisensa tilanteen mukaan.

2 "Opetusmenetelmällinen jakaminen" on malli, jossa ryhmässä yksi opettaja "opettaa" materiaalin ja toinen tai useampi opettaja jatkaa vaikkapa harjoitustehtävien tai ryhmäkeskustelujen avulla. Myös kasvokkais- ja verkko-opiskelut voidaan jakaa sopivasti eri opettajien kesken.

3 "Yhteiset instruktiot" muodossa on yhteinen ryhmäopetus ja sen jälkeen opiskelijat jaetaan pienempiin ryhmiin. Kukin opettaja on vastuussa opetuksesta omassa ryhmänssään.

4 "Eriytetty ryhmä", jossa isompi ryhmä jaetaan edistymisen perusteella pienempiin. Esimerkiksi yksi opettaja antaa tukiopetusta aloitteleville opiskelijoille, toinen opettaja ohjaa pidemmälle ehtineitä jne.

5 "Opettajan varjostajana toimiminen". Tässä mallissa yksi opettaja on perinteisemmässä opettajan roolissa, toinen opettaja seuraa opiskelijoiden ja opettajien työtä ja antaa palautetta prosessisn etenemisestä.

(Tässä jäsentelyssä 1-5 olen käyttänyt virikkeenä tekstiä: What Is Team Teaching? | eHow.com http://www.ehow.com/about_4651920_what-team-teaching.html#ixzz2Nz7BAiTA)

Opettajankoulutuksessa mahdollisuudet tiimiopettajuuteen ovat edellä esitettyä jäsennystä vielä paljon laajemmat: opetuksen suunnittelusta, toteutuksen monimuotoistamaiseen ja erilaisten oppimisympäristöjen sulauttamiseen toisiinsa, aina arviointiin ja koulutuksen laaja-alaiseen kehittämiseen. Tärkeää on organisoida toiminta siten, että tiimit ovat riittävän pieniä, jotta ne pystyvät nopeasti ja joustavasti etenemään ryhmien oppimisprosessia joustavasti ohjaten. Samalla on myös turvattava riittävästi aikaa ja voimavaroja opettajien keskinäiseen kokemustenvaihtoon, arviointiin ja kehittämistyöhön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti