Tällä viikolla vietetään elinikäisen oppimisen ja ohjauksen kampanjaa, jonka teemana tänä vuonna on innostu oppimaan. Tässä yhden aikuisopiskelijan mietteitä opettajankoulutuksen loppuvaiheessa:
Olen 41-vuotias apteekkiproviisori. Olen työskennellyt apteekkialalla 20 vuotta, viimeiset viisi vuotta proviisorina ja esimiehenä suurehkossa marketapteekissa. Toimin myös sivutoimisena luento-opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa sekä luennoitsijana erilaisissa yhdistyksissä. Olen valmistunut tradenomiksi (YAMK) ammattikorkeakoulusta sekä olen suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon. Tällä hetkellä opiskelen työn ohessa opettajaopintojen lisäksi englanninkielistä MBA-tutkintoa ja KTM-tutkintoa.
Syy, miksi päätin hakeutua opettajan pedagogisiin opintoihin, on hieman epäselvä, jopa itsellenikin. Ajattelin, että saisin opintojen kautta varmuutta toimia luento-opettajana, että oppisin uusia opetusmenetelmiä ja että ennen kaikkea saisin pätevyyden toimia opettajana. Tämä saattaa vaikuttaa loogiselta, mutta kun opinnot ovat loppusuoralla, voin todeta, että näin ei ole.
Olen yrittänyt ”imeä itseeni” vaikutteita opettajaopiskelijakollegoilta ja ryhmän ohjaajalta, olen yrittänyt oppia opettajan maailmankatsomuksen, mutta on todettava, että sisäistä opettajan kutsumusta minusta ei löydy. Olen myöntänyt itselleni, että en halua toimia päätoimisena opettajana työurani viimeisiä vuosikymmeniä. En halua mennä aamuisin saman luokan eteen opettamaan vaikkapa lääkeaine- tai reseptioppia. Voin tehdä sitä sivutoimisesti oman aikatauluni ja jaksamiseni mukaan. No, voidaan tietysti kysyä, että miten saman luokan opettaminen päivästä toiseen eroaa saman työyhteisön esimiehenä toimimisesta päivästä toiseen? Ei kai kovinkaan paljon.
Tiedän, mikä on ammatillinen tavoitteeni: toimia satakuntalaisena apteekkarina tulevaisuudessa, toivottavasti jo lähivuosina. Haluan toimia yrittäjänä, apteekkarina, ja haluan johtaa yritystä omia periaatteitani ja oppimiani liiketaloudellisia lainalaisuuksia sekä luonnollisesti apteekkialan säädöksiä noudattaen.
Olen ajatellut, että opettajan pedagoginen pätevyys on minulle eräänlainen varasuunnitelma tulevaa työuraa varten. Eihän sitä koskaan tiedä millaiseksi suomalainen apteekkijärjestelmä tulee muuttumaan. Voi olla, että jo muutaman vuoden kuluttua asiakas ostaa särkylääkkeensä päivittäistavarakaupan puolelta ja silloin apteekkien ammatillinen erityisasema saattaa olla vaarassa heikentyä. Tällaisessa tilanteessa voisin kuvitella hakeutuvani opetusalalle, en kuitenkaan päätoimiseksi opettajaksi silloinkaan, vaan vaikkapa koulutuspäällikön uralle. Koulutusjohtajan toimi kiinnostaisi vielä enemmän, mutta usein koulutusjohtajaksi pääseminen edellyttää tohtorin tai edes lisensiaatin tutkintoa.
Pohtiessani opettajuuttani ja opettajaopintojani, vahvistuu mielessäni ajatus, että olin oikeilla jäljillä hakeutuessani opiskelemaan opettajaksi ts. en mitenkään voi sanoa katuvani opintojen aloittamista. Päinvastoin, olen hyvinkin ylpeä ja iloinen siitä, että minut hyväksyttiin opettajaopiskelijaksi satojen hakijoiden joukosta. Olen oppinut paljon uusia asioita, tutustunut erilaisiin ihmisiin ja hahmottanut vähitellen omaa tietäni; tietäni proviisorina höystettynä ammattialan opettajuudella. En vaihtaisi toista toiseen, mutta olen tyytyväinen voidessani yhdistää eri ammatit omien tarpeideni mukaisesti. Opiskelu ja oppiminen kannattavat aina.
